Herra Onninen

Keskittyy vain olennaiseen.

Kävin eilen tämän- ja viimevuoden ensimmäisellä pyöräilyllä. Oli se reissu, vaikka niin lyhyt, mutta laajavaikutteinen silti. Tänäaamuna ylösnousu oli mielenkiintoinen kokemus. Kun olin kerännyt voimia, niin käväisin fillaroimassa uudelleen ja oikein hävetti, tuli nuorisoa vastaan ja minä poljin hengitys vinkuen kuin rikkinäinen gramahvooni. Ole siinä sitten sporttinen. Lopussa oli kiitoksen paikka, kun suljin varaston oven ja paarustin hissille. Ei tullut mieleenkään käveleminen , ei edes toiseen kerrokseen. Seuraava vaihe oli yrittää yskiä keukot pellolle, mutta sekään ei onnistunut. Meni pelkäksi kakomiseksi.  Kuten kaikesta tulee ilmi olen aatteellis urheilullisesti suuntautunut henkilö.

Nyt odottelen postin tuloa, että saisin vihdoinkin kameraani, siihen isompaan, paristot, ja sille lähdenkin rollaattorin ja koiran kanssa baanalle. Kumikanootin jätän vielä tässä vaiheessa kotiin. Enkä ota Nipsun Rikshaakaan mukaan. Olen jo katsonut meille sopivan kohteen ensi maanantaiksi. Kokemäenjoen suistoalueelle. Meiltä on sinne n. 3km. matkaa. Elämä joskus hemmottelee.