On aikaa vierähtänyt on, on.

Omakuva.

Ensiviikko on hieno viikko. Sanoivat, että lämmin palaa takaisin kohtuullisempana.

Minä ainakin kannatan sitä.

Aina on tilaa Auringolle

ja iloiselle kukkakärpäselle.

Nyt surraan ja muistellaan sitä lämpöä, mikä meidät kietoi auringon antaessa säteidensä loistaa.

Nipsulla on vihdoinkin tullut se "naistenvaiva" ja se on aivan ... no jääköön sanomatta.

Yöt menevät herkistellessä ja haaveillessa, kun vielä iski Täydenkuun päälle, niin romattisella tuulella olevalle onhan se paljon. Minä en tuosta yöllö piittaa, sikeitä vetelen, varsinkin, kun taas laitoin sänkyni leveäksi, niin ettei tunne putoavansa.

Etana, etana, minne matka...

Olihan se...

olimme menossa ampiaista kuvaamaan Nipsun kanssa, kun ensin ajoi poliisiauto sisältöineen pihaan. No sitä pällistelemään,  meidän talossa oli käynyt Herra Kalma. Surullista, vaikka en henkilöä tuntenutkaan. Emme kuitenkaan jääneet odottelemaan miten asia kehittyy, kun mielestäni se ei ole mikään uteliaisuus, vaan kunnioitus asia.

 Tässä

näyttää, että olisi etana huuli pyöteänä.